perjantai 1. syyskuuta 2017

“Muut menevät soitossaan eteenpäin, mutta minä menen sata vuotta taaksepäin”, Kari Dahlblom 1955–2017

Suomen Etnomusikologinen Seura haluaa muistaa mestraipelimanni ja soitintutkija Kari Dahlblomia, joka menehtyi kesän aikana. Alla muistokirjoitus, jonka ovat laatineet Rauno Nieminen, Pekka Toivanen sekä Timo Väänänen.

“Muut menevät soitossaan eteenpäin, mutta minä menen sata vuotta taaksepäin”
Kari Dahlblom 1955–2017

Mestaripelimanni, soitintutkija Kari Dahlblom, kuoli 13. heinäkuuta Äänekoskella pitkäaikaisen sairauden murtamana. Hän oli syntynyt Äänekoskella 18. maaliskuuta 1955. Perheeseen kuului vanhempien lisäksi veli.

Äänekosken lukiossa Kari ihastui toisella puolella luokkaa istuvaan Tuulaan. Siitä alkoi vähitellen rakkaus ja yli neljäkymmentä vuotta kestänyt avioliitto. Perheeseen syntyi kaksi poikaa.

Kari jäi armeija-ajan jälkeen Puolustusvoimien palvelukseen, josta siirtyi sotilasmestarina, täysin palvelleena eläkkeelle vuonna 2004. Suurimman osan palvelusaikaansa hän toimi kuljetusupseerina Tiedustelulentolaivueessa (myöh. Tukilentolaivue) Tikkakoskella. Kari toimi myös Puolustusvoimien ulkomaanosaston sotilastulkkina ja yhteysupseerina suoritettuaan 1. luokan sotilasvenäjän tutkinnon. Ansioistaan isänmaan palveluksessa presidentti on myöntänyt hänelle Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein.

Karin intohimo kanteleeseen syttyi jo varhaisnuoruudessa. “Kuulin vuosi sitten Neuvosto-Karjalan valtiollisen kansansoitinyhtyeen Kanteleen soittavan klassista musiikkia kanteleella. Silloin minuun iski kantelekärpänen. Oppisinkohan minäkin soittamaan kanteletta?”, Kari kirjoitti nuorukaisena Keskisuomalaiseen. “Ottakaa kanteleensoitto oppiaineeksi musiikkiopistoihin! Julkaiskaa enemmän monipuolista nuottiaineistoa! Soittakaa radiossa ja televisiossa enemmän kanteletta! Radio voisi myös perustaa kansansoitinorkesterin. Olisi myös aika herättää eloon muutkin vanhat kansansoittimemme, kuten jouhikot ja paimenhuilut.” 1970-luvulla kanteleen puolustajia tarvittiin – nyt kanteleen koulutus on jo vakiintunut Suomessa, radiosta ja tv:stä kanteletta ei edelleenkään kovin paljon kuule.

Kari opetteli kanteleensoiton korvakuulolta. Ensimmäinen soittokaveri oli mestaripelimanni Lauri Kahilainen. Tutustuminen Martti Pokelaan vaikutti niin, että Kari käänsi kanteleen toisin päin ja alkoi soittaa myös pitkältä sivulta. Kari alkoi opettaa kanteleensoittoa ja piti huolta siitä, että kantele opittaisiin tuntemaan moni-ilmeisenä ja monen kansan soittimena. Kun Kari innostui jostakin asiasta, omistautuminen oli vähintäänkin 100-prosenttista, joten hänestä tuli myös soitintutkija, tietokirjailija ja hän perusti Suomen kantelemuseon. Mikä näkemys johdatti perustamaan museon? “Oikeastaan se, mikä ei näkynyt. Kun kävi museoissa, eikä kanteleita näkynyt missään”, Kari pohti.

Kari löysi Keski-Suomen oman vahvan kanteleperinteen. Siinä se oli ollut aivan silmien ja korvien alla – sekä omissa sormissa taitona. Tutkijana ja soittajana oli Karille jo kertynyt kokemusta mm. itäkarjalaisen kanteleen ja venäläisten kansansoittimien parissa ja hän havaitsi myös lähellä olevan perinteen rikkauden ja elinvoimaisuuden. “Totesin, että täällähän on joka kolmannessa kodissa kantele!" Kari alkoi jälleen soittaa kanteletta myös perinteisellä sulkusoittotekniikalla. Hänen mottonsa oli: "Muut menevät soitossaan eteenpäin, mutta minä menen sata vuotta taaksepäin." Kari sai mestaripelimannin arvon 2012. Kanteleliiton Kultakantele-tunnustuksen Kari sai vuonna 2016 elämäntyöstään.

Kari soitti useissa yhtyeissä ja monia soittimia. Seljanka-yhtye oli tärkeä voimanlähde aina viimeisiin kuukausiin asti. Kun kanteleensoitto oli jätettävä kipeiden sormien takia, domran soittaminen oli vielä mahdollista. Viimeinen esiintyminen, "jäähyväiskeikka", oli Seljankan kanssa toukokuun lopussa Kuokkalan Kartanossa.

Kari oli Suomen Tietokirjailijat ry:n jäsen. Keski-Suomen kantele -kirja julkaistiin 2011. Lisäksi hän oli kirjoittajana useissa muissa kansansoittimiin liittyvissä teoksissa ja kirjoitti viitisenkymmentä musiikin alan artikkelia suomeksi ja venäjäksi. Karilta jäi myös julkaisemattomia käsikirjoituksia, joista viimeisin on "Frakki ja balalaikka".

Kari julkaisi artikkeleita myös toiseen elämän pituiseen rakkaaseen aiheeseen liittyen – akvaariot ja lampien kalaston tutkiminen. Kenttämatkoillaan Kari usein yhdisti kiinnostuksen kohteensa. Esimerkiksi Kanteleen kielin -tutkimushankkeen automatkalla vuonna 2010 Prääsän musiikkikoulusta Petroskoihin vepsäläistä kanteleensoittajaa tapaamaan pysähdyttiin ottamaan näytteet pienistä tienvieruslammista jatkotutkimuksia varten.

Perhe oli Karille tärkein kaikista: Tuula sekä lapset perheineen. Vaarina hän ehti seurata neljän lapsenlapsen elämää. Yhteisiä hetkiä arvostettiin puolin ja toisin. Hänen elämästään jäi pysyvä jälki ja lämpimät muistot toisia huomioivasta, ahkerasta ja rakastettavasta persoonasta.

Viimeisessä haastattelussaan Kari esitteli itsensä näin: “Luojani tietää varmaan paremmin, mikä minä olen. Olen kai sitä itsekin miettinyt, mutta tyydyn tässä olevaisuudessa ja tässä maailmassa vaan sanomaan, että olen soitintutkija, kantelepelimanni ja domransoittaja Kari Dahlblom. Kantele merkitsee minulle ääniä. Se ei ole vain yksi ääni, vaan se on iso kirjo sielua rauhoittavia ääniä.”

Rauno Nieminen
Pekka Toivanen
Timo Väänänen

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Musiikintutkimuksen valtakunnallinen pro gradu -palkinto on myönnetty Heikki Kokolle

Musiikintutkimuksen valtakunnallinen pro gradu -palkinto on myönnetty Heikki Kokolle

Suomen Etnomusikologisen Seuran ja Suomen Musiikkitieteellisen Seuran asiantuntijatyöryhmä on valinnut vuoden 2016 musiikintutkimuksen parhaaksi pro gradu -työksi Heikki Kokon tutkielman ”Puhelinlangat laulaa – Puhelinpalveluiden odotusmusiikki käyttömusiikkina ” (Tampereen yliopisto).

Palkintotyöryhmä toteaa, että Kokon työ on persoonallinen, innovatiivinen ja ajankohtainen työ suomalaisessa musiikintutkimuksessa. Sen aihe, puhelinpalvelujen jonotusmusiikki, on näennäisesti kaikille tuttua, mutta Kokko osoittaa työssään tämän musiikillisen ilmiön monitahoisuuden ja kulttuurisen kiinnostavuuden. Musiikintutkimuksen siirtyessä entistä enemmän artefakteista prosesseihin ja toimintaan on Kokon työ samalla malliesimerkki siitä, miten taiteentutkimuksella voi olla uudenlaista yhteiskunnallista kosketuspintaa nykykulttuurissa.

Työryhmään kuuluivat tänä vuonna FT, Dos. Markus Mantere, FT Pekka Toivanen, FT Elina Hytönen-Ng sekä FM Tuomas Auvinen. Palkinto luovutettiin musiikintutkijoiden 21. valtakunnallisen symposiumin yhteydessä Jyväskylän yliopistossa 21.4.2017. 


Työ on luettavissa osoitteessa https://tampub.uta.fi/handle/10024/98935

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Kevätkokouskutsu

KOKOUSKUTSU

Hyvä Suomen Etnomusikologisen Seuran jäsen,

tervetuloa Suomen Etnomusikologisen Seuran sääntömääräiseen kevätkokoukseen. 
Kokous järjestetään Musiikkiarkiston (www.musiikkiarkisto.fi) tiloissa osoitteessa Sörnäisten rantatie 25, 00500 Helsinki keskiviikkona 15.3.2017 klo 16:00 alkaen.


Kokouksessä käsitellään seuraavat asiat:
1. Valitaan kokoukselle puheenjohtaja, pöytäkirjan pitäjä ja pöytäkirjan tarkastajat.
2. Todetaan kokouksen päätösvaltaisuus.
3. Esitetään seuran vuosikertomus, tilit ja toiminnantarkastajien lausunto sekä tilinpäätös.
4. Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle.
5. Valitaan kaksi toiminnantarkastajaa ja heille kaksi varamiestä tarkistamaan kuluvan vuoden hallintoa ja tilejä.
6. Käsitellään muut hallituksen kokoukselle esittämät asiat.
7. Käsitellään asiat, jotka joku seuran jäsen on kirjallisesti vähintään 14 päivää ennen kokousta hallitukselle esittänyt kokouksessa käsiteltäväksi.

Kohdan 3. dokumentit saatavilla toistaiseksi vain pyydettäessä sihteeriltä (yhteystiedot alla).

Terveisin,

Joonas Keskinen
Sihteeri
Suomen Etnomusikologinen Seura Ry
0405896601
info(at)etnomusikologia.fi

www.etnomusikologia.fi

tiistai 28. helmikuuta 2017

Musiikin suunnat 4/15 ja 1/17 julkaistu

Musiikin suunnan viimeinen painettu numero 4/15 on postitettu vuoden 2015 jäsenille ja lehden tilaajille viikolla 8. Näin ollen yksi aikakausi päättyy ja keskitymme jatkossa avoimesti verkossa kolmesti vuodessa julkaistun lehden toimittamiseen.

Myös uusin numero 1/17 on julkaistu verkossa osoitteessa www.musiikinsuunta.fi.
Lehti sisältää ajankohtaisia kolumneja sekä artikkeleita.

Intro


Artikkelit


Outro

perjantai 27. tammikuuta 2017

SES:n kenttätyö- ja matka-apuraha 2017

SES:n KENTTÄTYÖ- JA MATKA-APURAHA


Suomen Etnomusikologinen Seura (SES) myöntää vuoden 2017 aikana matka-avustuksia kenttätyöhön ja arkistotyöskentelyyn.

Apurahan tarkoitus
SES:n matka-apurahan tarkoituksena on tukea ensisijaisesti jatko-opiskelijoiden etnomusikologista kenttätyötä Suomessa avustamalla opiskelijoita matkakuluissa. Yksittäisen apurahan suuruus on enintään 250 €.

Hakuedellytykset
Apuraha myönnetään vain seuran jäsenille. Jäsenyyden pitää olla voimassa jo matka-apurahaa hakiessa. Päätöksissä etusijalle asetetaan etnomusikologista tutkimusta tekevät jatko-opiskelijat. Lisäksi pyydetään selvitystä tutkimuksen mahdollisesta rahoituksesta.

Arviointikriteerit
Apurahahakemuksien arvioinnissa kiinnitetään erityistä huomiota tekeillä olevan tutkimuksen laatuun ja merkitykseen kotimaisen etnomusikologian kannalta. Arvioinnissa painotetaan lisäksi sitä, miten tärkeää kenttä- tai arkistotyö on tutkimuksen tavoitteille. Arviointiin vaikuttaa myös se, miten todennäköistä on, että opiskelija/tutkija saa samaan tarkoitukseen rahoitusta muualta. Tutkimuksen aihepiiri tai maantieteellinen rajaus ovat vapaita.

Hakuprosessi
Apurahan hakijoita pyydetään toimittamaan hakemuksensa sähköpostilla SES:n hallitukselle osoitteeseen: info@etnomusikologia.fi.
Hakemukseen pyydetään sisällyttämään seuraavat osiot:
1) Vapaamuotoinen hakemus, jossa on huomioitu hakukriteerit. Hakemuksessa tulee selittää lyhyesti, mihin ja milloin matka-apurahaa tarvitaan; minkälaisia kustannuksia sillä on tarkoitus kattaa; muu käytettävissä oleva rahoitus; muu haettu rahoitus, vaikka nämä hakemukset eivät olisi vielä ratkenneet. Hakemuksen enimmäispituus on 300 sanaa.
2) Lyhyt CV, enintään yksi sivu.
3) Lyhyt suosituskirje esimerkiksi jatko-opiskelijan ohjaajalta.

Hakuaika ja päätökset
Matka-apurahoja voi hakea läpi vuoden. Hakijan on tosin hyvä huomioida, että loppuvuotta kohden vuoden määrärahat on jo saatettu käyttää. Tästä pyritään ilmoittamaan seuran nettisivuilla.
Hakemukset tulee jättää sähköpostilla SES:n hallitukselle (info@etnomusikologia.fi). Hakijalle tiedotetaan päätöksestä kahden kuukauden kuluessa hakemuksen jättämisestä.

Apurahan maksaminen ja raportointi 
Apuraha myönnetään etukäteen, mutta apurahansaajan tulee toimittaa matkaa koskevat kuitit SES:lle jälkikäteen. Matka-apurahan käytöstä on kirjoitettava myös lyhyt, noin 500 sanan mittainen raportti kolmen kuukauden kuluessa apurahan käyttämisestä. Raportteja voidaan käyttää osana SES:n toiminnan julkisia kuvauksia, esimerkiksi seuran nettisivuilla.