etiikka-seminaarin puheet

"Taiteentutkimuksen ja kulttuuritieteiden etiikka" -seminaari 4.11.2019

Puheenvuorojen tiivistelmät

_______________________


Iina Kohonen, TaT, FM
asiantuntija, Tutkimuseettinen neuvottelukunta

Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja muita TENKin ohjeita ja suosituksia


Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) on uudistanut ja ajanmukaistanut kansallisen ohjeistuksensa ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettisistä periaatteista ja ihmistieteiden eettisestä ennakkoarvioinnista.

Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet on TENKin laatima ohje sellaiseen tieteelliseen tutkimukseen, joka kohdistuu ihmiseen tai jossa käytetään ihmistieteiden tutkimusmenetelmiä kuten haastatteluja, havainnointia, erilaisia koeasetelmia tai muuta tutkimusvuorovaikutusta. Ohjetta sovelletaan myös luonnontieteelliseen, tekniikan alan tai esimerkiksi taiteelliseen tutkimukseen, jos tutkimuksen kohteena on ihminen.

Ohjeen lähtökohtana on tutkimukseen osallistuvien henkilöiden oikeuksien turvaaminen.  Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen peruslähtökohta on tutkittavien henkilöiden luottamus tutkijoihin ja tieteeseen. Luottamus säilyy vain, jos tutkimuksiin osallistuvien henkilöiden ihmisarvoa kunnioitetaan.

Ohje on osa TENKin valvomaa tiedeyhteisön itsesääntelyjärjestelmää. Siihen ovat sitoutuneet lähes kaikki ihmistieteellistä tutkimusta tekevät tutkimusorganisaatiot. Käin esityksessäni läpi juuri uudistuneen ohjeistuksen pääpiirteittäin sekä muita TENKin antamia ohjeita ja suosituksia hyvästä tieteellisestä käytännöstä.


_______________________

Heidi Partti, prof., MuT
tutkimusetiikan tukihenkilö, Taideyliopisto

Tutkimuseettisten kysymysten äärellä Taideyliopistossa


Taideyliopiston eettisen ohjeistuksen mukaan koko yliopistoyhteisön odotetaan noudattavan toiminnassaan eettisesti vastuullisia ja oikeita toimintatapoja. Hyvä tieteellinen käytäntö (HTK) tarkoittaa suomalaisen tiedeyhteisön sopimia tutkimuseettisiä periaatteita, joihin myös Taideyliopisto on sitoutunut. Eettiset toimintaperiaatteet koskevat sekä tutkimustoimintaa että taiteellista toimintaa. Avaan tässä puheenvuorossa Taideyliopiston eettisen ohjeistuksen sekä HTK:n päälinjoja sekä kerron yleisesti Taideyliopiston tutkimusetiikkaan liittyvästä toiminnasta. Pyrin valottamaan Taideyliopistossa tehtävän tutkimuksen eettisiä kysymyksiä käytännön esimerkein.

_______________________

Ano Sirppiniemi, FM
kehitys- ja teknologiajohtaja, Teosto

Musiikin tekijänoikeudet ja musiikin käyttöön liittyvät tietoaineistot tutkimuskäytössä


Mitä kannattaa huomioida musiikkiaineistojen tutkimuskäyttöä suunnitellessa? Miten musiikkiaineistoja ja musiikin käyttöön liittyviä tietoaineistoja on mahdollista käyttää ja mistä aineistojen käyttöön liittyen täytyy sopia? Minkälaisia rajoituksia aineistojen käyttöihin voi liittyä esimerkiksi oikeudenhaltijoiden ja musiikkipalveluiden näkökulmasta?

Erilaisten datojen ja tilastoaineistojen hyödyntäminen tutkimuksessa on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosina, ja digitaalisten palveluiden myötä musiikin käyttöihin liittyvää dataa on mahdollista kerätä ja analysoida esimerkiksi kuluttajista erittäin yksityiskohtaisella tasolla. Tiedon ja datan jakamisen käytännöt ja datojen avaaminen laajempaan käyttöön on kuitenkin alue, jossa musiikkialan toimijat ovat kansainvälisesti muita toimialoja jäljessä.  Datan käyttöön saaminen ja hyödyntäminen riippuu usein kaupallisten toimijoiden omista liiketoimintaintresseistä ja mahdollisuuksista sopia käytöistä toimijoiden kanssa.

Tekijänoikeusjärjestöille musiikkiaineistojen (esim. äänitteet, videot, nuotit, sanoitukset) ja musiikin käyttöön liittyvien tietoaineistojen (kyselytutkimusaineistot, tilastot, palveluiden käyttödata) hyödyntäminen tutkimustarkoituksiin näkyy tekijänoikeusjärjestöille tietopyyntöinä ja tiedusteluina aineistojen hyödyntämiseen tarvittavista luvista.  Teosto on tehnyt laajasti yhteistyötä yliopistojen ja tutkimusprojektien kanssa Suomessa ja kansainvälisesti ja pyrkii edistämään musiikkidatan nykyistä laajempaa jakamista eri musiikkialan toimijoiden välillä.

_______________________

Mikko Ojanen, FM
tietoasiantuntija, Helsingin yliopiston kirjasto

Avoin tiede, julkaisut ja tutkimusaineistot


Tieteen avaamisen mukanaan tuomat edut ovat kiistatta hyviä. Suurelta osin ne ovat tuttuja teemoja, jotka ovat kuuluneet tieteen eetokseen vuosisatoja. Nyt pinnalla olevat tieteen avoimuuden tavoitteet painottavat muun muassa luotettavuutta, toistettavuutta, koeteltavuutta ja läpinäkyvyyttä.

Tästä huolimatta Avoin tiede aiheuttaa tutkijoille myös harmaita hiuksia. Avoin tiede kuvataan tyypillisesti organisaation politiikkapapereissa. Toteutuakseen tieteen avoimuus vaatii kuitenkin konkreettisia ruohonjuuritason toimia, joita harvoin ylevissä tieteen avoimuuden ideologioissa esitellään. Julkaisujen avoimuuden osalta käytännöt alkavat jo vakiintua, joskaan kovin yksinkertaista tai suoraviivaista ei julkaisujenkaan avaaminen ole. Tutkimusaineistojen osalta hyvien käytänteiden seuraaminen on vielä huomattavasti työläämpää ja avoimuus tavoitetaan käytännössä vain omaksumalla FAIR-dataperiaatteet sekä tehostamalla konkreettisia arkipäiväisiä aineistojen hallintaan liittyviä työnkulkuja.

Avaan puheenvuorossani tieteen avoimuuteen liittyvät ajankohtaiset kysymykset ja ongelmat sekä julkaisujen että erityisesti tutkimusaineistojen hallinnan näkökulmista. Kertaan Musiikin suunnan kolumneissa esiintuomani ajatukset siitä, kuinka Avoin tiede on huono otsikko niille teemoille, joita tieteen avoimuuden tiimoilta nykyään käsitellään. Luontevampi näkökulma olisiVastuullinen tiede. Kaikkia aineistoja – jopa julkaisuja – ei voi eikä saa avata tai vapaasti jaella. Niin ikään avaaminen ei saa olla vahinko, vaan sen tulee perustua vastuullisiin ja hallittuihin työnkulkuihin.

Avaamispaineiden keskellä tutkija voi lohduttautua Euroopan komission toteamuksella, jota myös kotimaiset rahoittajat seuraavat: ”As open as possible, as closed as necessary!”

_______________________

Juha Henriksson, dos., FT, DI
arkistonjohtaja, Musiikkiarkisto

Tietosuoja ja arkistointi


Henkilötietojen käsittelyä sääntelevät EU:n tietosuoja-asetus ja sitä täydentävä kansallinen tietosuojalaki. Henkilötiedolla tarkoitetaan kaikkia tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan henkilöön liittyviä tietoja. Henkilötietojen käsittelynä pidetään esimerkiksi tietojen keräämistä, tallentamista, järjestämistä, jäsentämistä, muokkaamista ja säilyttämistä sekä hakua, kyselyä ja käyttöä.

Miten uusi tietosuojasääntely vaikuttaa kulttuuriperinnön ja tutkimusaineistojen arkistointiin? Tietosuojalaissa määritellään, että henkilötietoja sisältävien tutkimusaineistojen, kulttuuriperintöaineistojen sekä näiden kuvailutietoihin liittyvien henkilötietojen käsittely arkistointitarkoituksessa on mahdollista, kun se on tarpeen ja oikeasuhtaista sillä tavoiteltuun yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen ja rekisteröidyn oikeuksiin nähden.

Arkistointitarpeeseen vaikuttavat erityisesti tiedon mahdollinen tutkimuskäyttö ja muu kulttuuriperintöön liittyvä arvo. Käsittelyperusta pitää sisällään myös mahdollisuuden käsitellä kulttuuriperintöaineistoja siinä tarkoituksessa, että kyseiset aineistot saatetaan käytettäväksi. Rekisterinpitäjän on tässäkin tapauksessa arvioitava, onko käsittely tarpeellista ja oikeasuhtaista sillä tavoiteltuihin päämääriin nähden.

Myös ns. arkaluonteisia henkilötietojen käsittely yleishyödyllisessä arkistointitarkoituksessa on mahdollista. Arvioitaessa milloin kyse on yleishyödyllisestä arkistointitarkoituksesta, voidaan huomiota kiinnittää esimerkiksi siihen, onko rekisterinpitäjän lakisääteinen tai sääntömääräinen tehtävä tutkimus- tai kulttuuriperintöaineistojen tallentaminen ja saataville saattaminen, sekä siihen, perustuuko arkistotoiminta julkisesti saatavilla olevaan suunnitelmaan. Yleishyödyllisen arkistointitarkoituksen käsite ei siten täysin vastaa ilmaisua ”yleisen edun mukainen arkistointitarkoitus”, vaan on tätä kapeampi.

_______________________

Marjo Suominen, FM
tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto

Tutkimuseettisiä historiallisen musiikintutkimuksen ongelmakohtia luotettavuuden ja tekijyyden näkökulmista


Etiikka määritellään useimpien tietosanakirjojen ja lähdeviitteiden (ks. Oxford, Cambridge, Routledge & Stanford) mukaan hyveelliseksi toiminnaksi. Tutkimus on luovaa toimintaa ja tutkimusetiikka on sen säilymisen kannalta välttämätöntä. Humanistisilla aloilla; joissa tiedon hankinnan motivaatio on useimmiten hermeneuttinen eli ymmärtävä, tulkinnallinen, kohteen totuuden löytämiseen suuntautunut ja päämääränä on lähinnä tiedon ja perinteiden välitys; hyvän vuorovaikutuksen edellytys on luottamus.

Luottamuksen kasvualustana ovat hyvät tutkimustavat. Jo tutkimuksen alussa, tutkimusaihetta mietittäessä, on mielestäni tarpeen saada tietää mitä on jo tutkittu ja mistä ei ole vielä tutkimusta olemassa, mahdollisien päällekkäisyyksien välttämiseksi. Kollegan ollessa eettisesti puutteellisesti valveutunut hän saattaa pyrkiä käyttämään valta-asemaansa latistaakseen toisen tutkijan työtä kilpailumielessä. Siitä voi seurata vuorovaikutuksen katkeaminen, tutkimustyön vaikeutuminen tai jopa (tutkimus–) alan vaihto. Tällaisissa tilanteissa joutuu välttelemään joitain alansa tutkijoita, tutkimustilaisuuksia, on ehkä jopa muutettava tutkimusnäkökulmaa tai jätettävä jokin tutkimusmenetelmä pois, jos se on tutkimuksen puitteissa mahdollista. Eettisesti tiedostamattomat saattavat turvautua myös toisen tutkijan työn vähättelyyn, tutkimustyötä voidaan eri tavoin pyrkiä hidastamaan tai estämään tutkimustyön näkyvyyttä.

Tutkimuskohteeni ulottuu miltei 300-vuoden taakse, joten tekijänoikeussuojaukset ovat suurimmaksi osaksi jo rauenneet. Tutkimusaineistoa (vanhoja kirjoja, aikakauslehtiä, jopa joitain käsikirjoituksia) löytyy nykyään melko hyvin digitoituina internetistä vapaasti ladattavissa, mikä helpottaa suuresti (alkuperäis–/ensikäden) lähteiden löytämistä ja säilyttämistä. Tutkijana minun on noudatettava myös joitain tekijänoikeudellisia, lähinnä arkistojen ja kirjastojen sääntöjä julkaistessani niiden kokoelmissa säilytettäviä käsikirjoitus- tai kuvamateriaaleja tutkimukseni ohessa. Tällöin on mainittava lähteiden sijainti ja mahdolliset käyttöoikeudet, siten kuin kirjastot ja arkistot niistä ovat ohjeistaneet. Yksityisyyden hyvää tapaa pyrin puolestani kunnioittamaan esiintuomalla tutkimani taideteoksen ja sen tekijöiden alkuperäistarkoitusta mahdollisimman täsmällisesti ja totuudellisesti, koska sen myötä luon uudelleen eläväksi tekijöitä ja teosta, siten kuin tekijä tai tekijät mahdollisesti alun perin olisivat toivoneet. Se ettei tutkimuskohdetta tahattomasti pyritä vääristämään tutkimusnäkökulmilla tai menetelmillä, vaan niiden on sovittava tutkimuskohteen luonteeseen ja tuotava esiin sen ominaispiirteet, on myös mielestäni osa tutkimusetiikkaa.

_______________________

Anna Anttila, FT
varapuheenjohtaja, Nuoriso- ja lapsuudentutkimuksen tutkimuseettinen toimikunta

Eettiset kysymykset lasten- ja nuorisokulttuurien tutkimuksessa 


Tutkimuseettisten periaatteiden mukaisesti alaikäisiä kunnioitetaan tutkittavina kuten muitakin ihmisryhmiä. Lisäksi lasten ja nuorten tutkimukseen liittyy sääntelyä ja monia erityispiirteitä, jotka kytkeytyvät lasten suojeluun, kuulemiseen ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen. Uusi EUn tietosuoja-asetus (EU-GDPR) vaikuttaa lapsia ja nuoria koskevan tutkimuksen käytäntöihin. Esimerkiksi alle 15-vuotiaiden tutkittavien huoltajilta vaadittava suostumus voidaan nähdä jopa tutkimuksenteon esteenä. Sen ylittämiseen ja muihin alaikäisten tutkimuksen erityiskysymyksiin saa apua muun muassa Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) uusista ohjeista.

Alaikäisten suojelun ja osallisuuden rajanveto on vahvasti esillä lapsuuden ja nuoruuden tutkimuksessa. Onko lapsi/nuori jo sinällään kykenevä, oman elämänsä asiantuntija vai vielä keskeneräinen, oikean ihmisen esiaste? Lapsilähtöinen ja -näkökulmainen tutkimus on kulttuurien tutkimuksen vankkaa painoalaa, mutta otetaanko lapsilähtöisyys tutkimuksen kaikissa vaiheissa huomioon? Millaista on eettisesti kestävä dialogi alaikäisten osallisuuden ja suojelun välillä?

Tutkija on aina itse viime kädessä vastuussa tekemistään eettisistä valinnoista – myös siitä, että lapset ja nuoret ovat tietoisia oikeuksistaan. Kaikkeen ei pidä koululaisenakaan suostua. Vaikka esimerkiksi oppilaitoksissa on tutkijan kannalta kätevä heterogeeninen tutkimusjoukko valmiina, ovat koululaiset siellä aivan muuta tarkoitusta kuin tutkimustyötä varten. Uuden tiedon tuottaminen on tutkijan velvollisuus, mutta aina sen ei tarvitse perustua itse kerättyihin, omiin aineistoihin. Avoimuus ja keskustelu tiedeyhteisössä vahvistavat eettisesti kestävää tutkimusta.

_______________________

Annukka Hirvasvuopio-Laiti
Sámi Musihkkaakademiija

Saamelaismusiikin opetus ja siihen liittyvät eettiset kysymykset 


Saamelaismusiikin opetus Suomessa astui suuren askeleen eteenpäin syksyllä 2015 kun silloin ESR-rahoitteinen saamelaismusiikin aikuiskoulutushanke käynnistyi Utsjoella. Sittemmin opetus on järjestetty nimellä Sámi Musihkkaakademiija – Saamelainen Musiikkiakatemia joka tällä hetkellä toimii Interreg-rahoituksella.  Sámi Musihkkaakademiijan tarkoituksena on luoda edellytyksiä saamelaisille muusikoille työskennellä musiikin saralla sekä lisätä monnipuolisesti saamelaismusiikin osaamista jotta Saamelaisalueelle saataisiin esimerkiksi enemmän saamelaismusiikkiin perehtyneitä opettajia. Yhtenä tärkeimmistä Sámi Musihkkaakademiijan tavoitteista on lisätä saamelaisten perinnemusiikkilajien osaamista ja vahvistaa musiikkiperinteiden kautta opiskelijoiden tutustumista omaan musiikkiperinteeseensä omien sukujensa kautta. Tässä tärkeänä apuna ovat osin jo hyvin iäkkäätkin perinteenkantajat sekä myös arkistonauhat perinnemusiikin opettajien ohella.

Sámi Musihkkaakademiijan opiskelijat edustavat jokaista Suomen saamelaisryhmää, pohjoissaamelaisia, inarinsaamelaisia ja kolttasaamelaisia. Jokaisella ryhmällä on oma musiikkiperinteensä (luohti, livđe, leu´dd), oma kielensä ja esimerkiksi oma pukuperinteensä. Perinteisen saamelaismusiikin opetuksessa on saamelaisen näkemyksen mukaan erittäin tärkeää huomioida eettiset kysymykset ja kunnioittaa perinteitä. Tämä näkyy esimerkiksi opetusmateriaalin valinnassa – Minkälaisia kappaleita voi opettaa tai esittää, kuka niitä voi esittää. Kun opiskelijat tutustuvat perinnemusiikkiin nimenomaan omien sukujensa kautta, musiikinopiskeluun tulee ihan oma syvyytensä. Perinnemusiikkiopetuksen lisäksi Sámi Musihkkaakademiija tarjoaa esimerkiksi soitinopetusta, musiikinteorian opetusta, musiikkipedagogiikan opetusta ja bändisoittoa. Opiskelijat tutustuvat opintojensa aikana muiden alkuperäiskansojen musiikkeihin, saamelaiseen populaarimusiikkiin, studiotyöskentelyyn sekä musiikkiteknologiaan.

Puheenvuorossani tuon esille eettisiä kysymyksiä, jotka liittyvät saamelaismusiikin opetukseen ja laajemmin saamelaismusiikkiin.

_______________________

Taija Kaarlenkaski, FT
Annika Lonkila, YTM
Itä-Suomen yliopisto

Tutkimusetiikka, toimijuus ja valtasuhteet: ajatuksia monilajisen etnografian eettisistä kysymyksistä


Kuluneen parin vuosikymmenen aikana humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla ovat enenevässä määrin nousseet keskusteluun erilaiset posthumanistiset ja uusmaterialistiset näkökulmat, jotka korostavat ei-inhimillisten entiteettien toimijuutta ja osallisuutta sosiaalisessa kanssakäymisessä. Tällaisia voivat olla muun muassa eläimet, kasvit, bakteerit, esineet ja materiaaliset ympäristöt. Esimerkiksi posthumanistiset teoriat haastavat perinteisiä kahtiajakoja luonnon ja kulttuurin, inhimillisen ja ei-inhimillisen sekä subjektin ja objektin välillä. Monilajisella etnografialla (multispecies ethnography) on viitattu sellaisiin lähestymistapoihin, jotka ottavat huomioon ihmisen erottamattomuuden muista elämänmuodoista ja pyrkivät ulottamaan etnografisen tutkimuksen pelkän inhimillisen kokemusmaailman ulkopuolelle. (Locke & Muenster 2015.)

Esitelmässämme tarkastelemme kokemuksiamme kenttätöistä suomalaisilla lypsykarjatiloilla monilajisen etnografian kehyksessä. Kaarlenkaski on osana karjanhoidon teknologisoitumista käsittelevää post doc -tutkimustaan vieraillut karjatiloilla, joilla on käytössä lypsyrobotti. Lonkila on osana väitöskirjatyötään tutkinut lypsykarjatiloja eläinten jalostuksen muuttuneiden käytäntöjen näkökulmasta.

Molempien kenttätyöhön on kuulunut maatilan omistajien ja karjanhoitajien haastatteluja sekä havainnointia navetoissa. Pohdimme puheenvuorossamme, mitä erityisiä eettisiä haasteita on tutkimuksessa, jonka kohde on lähtökohtaisesti monilajinen, ja jossa lajien suhteet eivät ole tasa-arvoiset. Kysymme, millaisia seurauksia posthumanistisella lähestymistavalla on tai tulisi olla tutkimusetiikalle. Mitä velvollisuuksia tutkijalla ja tutkimuksella on tutkittaviaan kohtaan? Mitä tapahtuu, jos velvollisuudet eri tutkittavia kohtaan ovat ristiriidassa keskenään? Miten ottaa huomioon tutkittavien väliset valtasuhteet? Tulisiko valtasuhteiden vaikuttaa siihen, miten tutkija hahmottaa eettiset velvollisuutensa suhteessa eri tutkittaviin? Työssämme nousee esiin monia eettisiä kysymyksiä liittyen tutkittavien toiseuteen ja toimijuuteen, jotka voivat resonoida myös ihmisiä tarkastelevissa tutkimusprojekteissa.

Lähteet

Locke, Piers & Muenster, Ursula 2015. Multispecies Ethnography. Teoksessa Oxford Bibliographies. Anthropology. DOI: 10.1093/obo/9780199766567-0130

_______________________

Sini Mononen, FT
Kaarina Kilpiö, dos., VTT
Tutkimusyhdistys Suoni ry

Aktivistinen musiikintutkimus – yhteistyötä, verkostoja ja uusia avauksia


Musiikki muutosvoimana: Aktivistisen musiikintutkimuksen manifesti ilmestyi 8. joulukuuta 2018. Painetun 163-sivuisen version lisäksi julkaisu on saatavilla avoimesti verkossa suomeksi ja 18.12.2018 lähtien myös ruotsiksi.

Puheenvuorossa tarkastelemme lyhyesti manifestia tekstityyppinä, Tutkimusyhdistys Suoni ry:n Musiikki muutosvoimana -julkaisun taustaa sekä sen työstämisprosessia. Varsinainen fokus on julkaisun saamassa palautteessa ja manifestin musiikintutkimuksen kentällä nostamassa keskustelussa. Aineistossa on useita palautetyyppejä. Tarkastelu pohjautuu muun muassa alan opiskelijoiden reaktioihin, kollegiaalisiin näkökulmiin, julkaistuun kritiikkiin ja manifestin julkaisseen yhdistyksen jäsenten itsereflektointiin.

Pohdimme vastaanoton eri aspekteja analysoimalla, millä tavoin ne voivat avata suomalaisen musiikintutkimuksen ja musiikkielämän ympärillä käydyn keskustelun rakenteissa olevia perustavanlaatuisia oletuksia ja totunnaisuuksia. Millaisina toiminnallinen tutkimus ja sen mahdollisuudet näyttäytyvät musiikista puhuvien ja kirjoittavien suomalaisten asiantuntijoiden näkökulmista? Ravisteleeko nykytutkimuksen kenttää vielä ajatus musiikintutkimuksen avulla taistelemisesta yhteiskunnallisesti ja ympäristöllisesti oikeudenmukaisemman maailman puolesta?